Yhdeksäs kyylistreeni takana: 1,5 h ja 93 nuolta, joista puolet purkuja.
Päänsärkyä ja naaman raapimista jänteellä
Mietin ennen treeniä tavoitteen: tee pidot mahdollisimman pitkinä, eli tavoittele enemmän sitä 5:tä sekuntia kuin 3:a. Nyt pari tuntia treenin jälkeen päätä särkee ja niskat ja vetokäden lapa ovat vähän jumissa. Saatoin siis jäkittää tiedostamattani, kun yritin olla pidossa itselleni pitkähkön ajan. Alkulämppä ja ehkä liian lyhyt loppuverryttely eivät riittäneet.
Pidempien pitojen tavoittelu lisää aluksi ehkä hieman purkujen määrää. En anna sen haitata. Sillä ei ole merkitystä. Parinkymmenen nuolen kohdalla patukka huuleen ja energiaa, jota selvästi kaipasin. Pidän muutamankin pikkutauon treenin aikana ja juon tasaisesti vettä.
Purettavat suoritukset tuntuu jälleen tosi hyvältä. Pitäisi saada tuo tuntuma siirrettyä niihin nuoliin, jotka olisi tarkoitus saattaa lentoon. Tää on jo hyvä juttu sinänsä.
Mittasin mielenkiinnosta sykkeet treenin aikana. Tuloksena keskisyke 98 ja maksimi 120. Kaloreita kului 280 kcal, eli sen vajaa 200 tunnissa.
Ihan pikkiriikkinen muutos, jos sallitte
Hengitysrytmi tuntui tänään enimmäkseen hyvältä. Sain mielestäni vakaampia suorituksia [kunnes väsyin]. Huomasin jossain kohtaa, että jänne raastaa huulia, joten ehkä pää ei ollut käännettynä tarpeeksi tai jotain muuta eroa tekniikassa tänään.
Myönnetään, että koitin pientä hienosäätöä tekniikkaan, vaikka olen vahvasti sitä mieltä, että ei saa muutella mitään tekniikkaa kyylistreenin aikana. Koitin rytmittää hengitystä niin, että en tee sisäänhengitystä siinä vaiheessa enää, kun nuoli tulee ankkuriin, vaan alan hengittämään jo ulospäin ennen ankkuria. Perustelin muutoksen sillä, että sisäänhengitys vielä ankkurointivaiheessa tekee sen, että suorituksen täytyisi oman arvioni mukaan olla turhaan vähän pidempi, jos haluan yhtä pitkän pitovaiheen. Itse kun hahmotan, että se treeniohjelman 3-5 sekunnin mittaaminen lähtee käyntiin vasta sitten, kun ankkuri on valmis, eli uloshengitys on hyvässä vauhdissa tai valmis. Voi hyvin olla, että puhun itsenikin mielestä höpöjä, joten täytyy katsoa tätä vielä. Eniten epäilen ajatusta siitä, että uloshengitys alkaisi ennen kuin käsi koskettaa kasvoja. Palannen vanhaan tapaani ensi treeneissä.
Mahdoinko siis ankkuroida liian alas ja teinkö vedon eri tavalla? Ehkä veto saattoi hieman muuttua, jos teinkin sen enemmän ulkokautta(?) Välillä tuntui, että jos pidän pään kunnolla pystyssä, osuu jänne enemmän. Että pitäisi muka laskea naamaa? Kuulostaa oudolta, tai sitten olen aiemmin asetellut kasvot nuolen päälle vähän alas, ettei osuisi huuliin. Voi kyllä hyvinkin olla, että ensi kerralla en huomaa enää mitään ihmeellistä. Joskus treeneissä tapahtuu mystisiä asioita, jotka on sitten yhtä mystisesti korjaantuneet yön aikana.
Täältä voi lukea, mistä kaikki alkoi.
