Vähemmän vaiheessa 1 on enemmän

Eilen illalla oli seitsemäs kyylistreeni. Tein suunnitellusti lyhyemmän treenin: 1 h ja 62 nuolta, joista se puolet purkuja. Tuntuu, että kahden tunnin treenit on riskinä mennä liian raskaan puolelle. Ehkä enemmän sen henkisen puolen vuoksi. Yli 100 suoritusta, joista 60 on purkuja, on tosi paljon tätä harjoitusta. Purkaminen vie enemmän energiaa kuin laukaisu ja se aivotyöskentely päälle. Sitten, kun suurin osa suorituksista on laukaisuja, tilanne varmaan muuttuu.

Parempaa keskittymistä

Yritän nyt paremmin olla miettimättä mitään muuta kuin purkamista tai laukaisemista. Saan aikaan nykäyksiä, mutta en laukaise. Hyvä siis. Laukaisulle luvan myöntävä ”hyvältä” tuntuminen ei tarkoita nyt sitä, että asento olisi teknisesti niin hyvä, että siinä on mahdollisimman hyvä olla. Se tarkoittaa sitä, että minä päätän. Täähän jopa ehkä toimii! Itseasiassa se asentokin alkaa useimmiten tuntumaan hyvältä, kun ei mieti liikaa. Taustalla alkaa soimaan sopivasti Lou Reedin Perfect day.

Jos alkaa tuntua helpommalta, kannattaa pitää viieelä vähän kauemmin ja testata oliko kyylis vaan siirtynyt ajallisesti eteenpäin ammuntasyklissä. Itseltäni se löytyy viimeistään parin sekunnin pidon jälkeen. Mainiota, että välillä se ei enää hyökkää ankkurointivaiheessa heti [aina] enää.

Tylsä kärki, nokki auringon haalistama, rikkinäinen kukkosulka, nuolihyllyn kuluttama sulka ja hieman banaanin muotoinen aihio. Silti hyvä treeninuoli.

Tänään kyylisoireet ei olleet niin pahoja suunnitelluilla purkusuorituksilla enää. Aiemmin saattoi nykiä, vaikka tiesi, että veto tulee puretuksi.

Jossain kohtaa tein jostain syystä niin, että jos tuntui pakotusta ja aioin purkaa, odotin vähän aikaa. Tunne meni eka kerralla ohi ennen purkua. Tämä ei toiminut tuon kerran jälkeen aina, joten oli joku random kikka taas.

Mikähän se tuo toisinaan jöpöttävä pokakäden pikkurilli nyt sitten on? Saattaa myös johtua osittain jousesta, jossa ei ole niin mainio kahva. Vähän ajattelemalla otetta saan sen korjattua. Silti pikkasen ihmeellinen juttu. Toki tässä on nyt aikaa ihmetellä kaikkea näkemäänsä, kun saa pidettyä asentoa paikallaan. Katseen kohdistamisen vaihtelu jousen ja pakan välilläkin onnistuu.

Silloin kun tuntuu epätoivoiselta tai vähän alakuloiselta, täytyisi olla silti aika iloinen tai vähintään tyytyväinen, koska ei nää treenit ainakaan tilannetta huononna.

Täältä voi lukea mistä kaikkia alkoi.

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *