Viime lauantaina ammuttiin Keuruun Jousen järjestämät vuoden 2021 ensimmäiset 3D EM-karsintakilpailut (WA/SJAL) Keuruun hienolla vaihtelevalla radalla. Olin perunut yllätysraskauden vuoksi osallistumiseni karsintoihin, sillä Slovenian kisojen aikaan olen todennäköisesti synnärillä. Sunnuntaina olisi ollut tarjolla FFAA:n Standard round, mutta en uskaltanut uskoa, että jaksaisin koko viikonloppua. Hyvä niin, sillä olin lauantain jäljiltä aika puhki.
Ennakko-odotukset ja aatokset
En oikeastaan jännitänyt kisoja etukäteen. Ihanaa, kun osaan asennoitua tekemiseeni realistisesti ja vähemmän ankarasti. En tule olemaan kontrollissa vielä pitkään aikaan, mutta tiedän saavani ajoittain jo ihan hyviä suorituksia. Tein viikolla kolme valmistelevaa treeniä, joista oli jäänyt hyvä buugi. Niissä oli osittain kyylistreeniä, mutta pyrin ampumaan myös taulua eri etäisyyksiltä keskittyen hyviin suorituksiin. Rikkinäinen levy sanoo, että kyylis ei ole vielä hallussa, mutta saan sen seurassa silti kummallisen hyviä suorituksia aikaan. Viimeisen treenin aikana nauroin epäuskoisesti, kun nuolet lensivät taulun keskelle 30 metristä. Tällaista kun saisi aikaan aina. Ehkä vielä!
Kisapäivänä oli vain muutama lämpöaste ja päälle piti pukea 5-6 paitaa + sadetakki ja Motonetin jättirukkaset. Lämmittelyssä tuntui hyvältä. Nuoli lensi melkolailla sinne minne pitikin 5-30 m matkoilla. En enää stressaa ampumista muiden edessä. En ainakaan useimmiten kisojen tai suorituspaineiden ulkopuolella. Lämmittelystä jäi hyvä fiilis, eikä jännitys alkanut vieläkään.
Kisa alkoi kellottamisella!
Kuulimme kisainfossa, että jollain rastilla ammutaan huuhkaja kahden ison kiven välistä. Sitä mahtuisi ampumaan vain yksi kisaaja kerrallaan, kun muuten ammumme pareittain. Kisoissa oli paikalla virallinen tuomari EM-karsinnan vuoksi ja hän tulisi ottamaan aikaa rastilla (hui!). Matka-arviot ja ampumiset pitäisi hoitaa 2 minuutin aikana. Ainakin ensimmäisen kisaahan osalta. Muut kai voivat mittailla samalla jo valmiiksi.
Lähdimme ryhmäytymisen jälkeen etenemään aloitusrasteille. Syke oli ensimmäisellä rastilla 176. Sen tasaamiseen menisi pieni hetki. Onneksi kisan alkuun on muutama minuutti. Mitä sitten näenkään edessäni: huuhkaja! Olisin ensimmäinen kisaaja, joten kellotus kehiin saman tien. Eipä tarvitse jännätä pitkin kisaa missä se elämäni ensimmäinen kellokalle tulee vastaa. En ole varma säännöistä, mutta luulen, että minulla ei olisi ollut niin kiire tolpalle. Olisin voinut laitella rauhassa sormiläppää paikalleen ja tuumailla matkaa. Mittailu pitäisi ehkä kuitenkin tehdä vasta ajan käynnistyessä. Täytyypä tarkistaa säännöistä.
Menin tolpalle heti kun kisa alkoi ja laitoin peukun huuhkajaa päin arvioidakseni sen koosta matkaa. Oletin pystyväni arvioimaan eläimeen koon, jota vasten saisin tarkahkon matkan. Sydän alkoi lyömään hieman tiheämmin. Nyt jännitti. Päädyin matkaan ja katsoin vielä sormilla merkin. Pieni suorituksen läpikäyminen päässä ja itsensä psyykkaaminen. Nokitin ja nostin jousen. Veto. Kyllähän se nuoli lähti taas ihan liian nopsaa. Nopeampaa kuin lämmitellessä. Kisapaine on kyllä arvaamaton, se suoraviivaistaa tekemistä käsittämättömän paljon. Osuma siipeen, 5 p. Puuskahdus ja toista nokitukseen. Samat aatokset ja ehkä hieman parempi pito. Osuma melkein keskelle, 10 p. Aikaa minulla taisi mennä jotain 1 min 10 s. Olipa aikamoinen rasti!
Vaihtelevaa tekemistä haastavassa maastossa
Keuruun rata on aina käymisen arvoinen. Kaunis luonto tarjoaa upeat kulissit ja fyysisesti ja taidollisesti haastava maasto antaa vastusta kokeneemmallekin kisaajalle. Erityisen kiitoksen kisajärjestäjät saavat taustapakkojen käyttämisestä. SJAL:in alaisissa kisoissa ne pitää olla hyvin naamioitu, eikä niitä kyllä eläinten takaa erottanutkaan. Näin pitkäjousiampujana tuo nuoli ei aina pysähdy siihen eläimeen, mutta nuolirikko jäi tällä kertaa nolliin!
Ihan mahtavaa huomata tässä edellisen ja tämän kisan tiimoilta, että tekemiseni on muuttunut tunteiden ja ajatusten tasolla tasaisemmaksi. En jää rypemään huonoihin suorituksiin enkä toisaalta ilakoi hyvistä osumista. Tekeminen on ollut nyt sellaista tyynen hyväksyvää. Jokainen rasti on otettu puhtain ajatuksin. Vielä kun oppisi ottamaan jokaisen nuolen täysin mieli resetoituna. Siinäkin olen jo pitkällä, mutta liian usein tuli rasteja, joissa ensimmäinen nuoli oli vitaalilla ja toinen jostain ammuntavirheestä tai keskittymishäröstä johtuen lihassa tai jopa ohi eläimen.
Huomaan, että osumat olisivat usein olleet keskemmällä hieman pidemmällä pidolla. Olen kyllä tyytyväinen jo siihen, että ne ovat lihassa, puhumattakaan vitaalilla. Mutta aina on parantamisen varaa. Pummirastit tulivat usein siitä, että ajatus harhaili tai siitä, että arvioin matkan väärin. Olisin saattanut välttää pummit pidemmällä pidolla ja lyhyellä tuumaustauolla. Mutta vielä tässä kisassa se oli näköjään liian vaikeaa. Silmä osaa usein kuitenkin kertoa, että gap on nyt liian iso tai pieni ja silloin pitäisi purkaa. Tähän en vielä valitettavasti pääse. Korjausliike on mahdoton.
Ihan parasta kisapäivässä oli toisinaan ilmennyt itsevarmuus ja hyvä tekeminen. Yllä olevassa kuvassa olevat majavat (en ole varma mitä eläimiä ovat) otin vastaan tyytyväisenä. Ajattelin, että nuo tulen ampumaan hyvin. Matka on melko selvä heti rastille saavuttaessa ja jos teen kuten lämmitellessä, pitäisi nuolten lentää lähelle keskustaa.
Siirryin ammuntavuorollani tolpalle ja aloin psyykkaamaan itseäni. Kisakaveri oli ampunut nuolensa kun vasta asettelin sormiläppää paikalleen. Välillä tuo hieman pisti miettimään (turhaan), että pitäisikö olla nopeampi. En ihan tosissani niin ajatellut, mutta saatoin toimia hieman nopeammin kuin treeneissä tekisin. Ammuin ensimmäisen nuolen suunnitellun itsevarmasti. Toinen samaan malliin. Osumat 8-8, hienoa!
Pidettiin jossain kohtaa toinen evästauko ja sen jälkeen tekeminen muuttui hieman epävarmemmaksi. Ensimmäisenä hanhesta pummirasti, kun arvioin matkan liian lyhyeksi. Minun olisi pitänyt pyörähtää ympäri ja puhaltaa pari kertaa ennen suoritusta, sillä lähdin ampumaan huono ennakkoajatus mielessä. Tiesin etukäteen, että tämä ei tule menemään hyvin. Tuo kolmas pummi jäi onneksi viimeiseksi kisan aikana. Pari rastia myöhemmin vastassa olivat hymyjä aiheuttaneet haisunäädät peräpäät pystyssä. Tällä rastilla näin myös heti, että nyt on mahikset hyvään suoritukseen ja tulokseen. Itseään ennustava tulos oli upea 11-10.
Lopputuloksena oma ennätys ja A-raja rikki
Viimeisellä rastilla vastassa oli poispäin katsova ilves. Pisteitä kasassa 260. Jos ampuisin kummallakin nuolella lihaan (5-5), menisi A-raja rikki. Tiesin pisteeni tässä kohtaa. En tee tällä kertaa A-karsintarajan ylittämisellä mitään, mutta olisihan se aika kiva juttu, ajattelin. Arvioin matkan ja pohdin merkkiä. Ilveksen alla oli sopivasti jokin heinänkorsi lappeellaan. Saisin siitä hyvän tähtäyspisteen. Hyvä tähtäyspiste lisää itsevarmuutta. Kovin usein sellaista ei ole ja nuolenkärki pitää asetella ”suunnilleen tuohon varvikkoon”. Suoritus oli vakaata, eikä nuoli lähtenyt ankkuriin saavuttuaan heti. Olin tyytyväinen ja toistin suorituksen. Pääsen muuten kertomaan, että toistin sen! Se tuntui samanlaiselta, mikä on tavoiteltavaa. Kumpikin nuoli mätkähti eläimeen ja jopa vitaalille. Sain huudahdettua JES! Nyt voi jo vähän fiilistellä, kun viimeinen nuoli on ammuttu.
Onneksi pummirasteja tuli vain 3/24 koko kisan aikana. Hutinuolia 10/48. Toisin sanoen pisteitä jäi uupumaan vähintään 50, jos ei olisi ollut yhtään hutia. Kokonaispisteiksi kertyi hienot 276, mikä on 6 p yli A-karsintarajan ja samalla sillä ylsi kultamitalille. Hauska huomata, että osutuista nuolista 23/38 oli vitaaliosumia. Todella hyvä suhde aiempiin kisoihin verrattuna. Jos nuoli osui, se oli 60 %:n todennäköisyydellä vitaalilla 🤓. Kaikista 48:sta nuolesta osuma oli siis vitaalilla 48 %:n todennäköisyydellä. Nyt vaan nuo hudit vähemmälle. Keuruun Jousen sivuilta voi lukea kisan tulokset.
✔ Pidin oman ammuntatahdin
✔ Lämmittelin tarpeeksi
✔ Vaatetus oli hyvä (rukkaset!)
✔ Vakaa mieli
❌ En saanut aina toiseen nuoleen samaa keskittymistä
❌ Matka-arvioinnit vaativat työstämistä
❌ Lisää hieman aikaa matka-arviointiin
