Tämän kerran kyylistreenitavoitteena oli tehdä vaihetta 3, jossa tähtäillään rauhassa ja ammutaan kontrolloidusti taulun viereen. Lisäksi pyrin saamaan laukaisun lähtemään rentoutuksesta, eli tähtäyksen jälkeen alkaisi vaihe, jonka tuloksena on rento laukaisu. Ei pakotettu vääntö tai jäykkä nykäisy. Tähän pyrin erityisen tietoisesti tällä kertaa. Vielä tuo ei aivan onnistu, mutta tavoite on hyvä.
Lisää odottelua tähtäämisen jälkeen
Aloitin Vegastaulun kanssa n. 6 metrissä ja siirryin lopulta 16 metriin. Saan tehtyä vedon ja tähtäämisen ongelmitta. Oletan tämän johtuvan siitä, että tiedän etten ole ampumassa ensimmäiseen tähtäyspisteeseen. Siinä vaiheessa, kun nuolenkärki siirretään sivuun laukaisua odottamaan alkaa impulssi kasvattamaan kierroksiaan ja keho jäykistyy. Tein taas pari kertaa tietoisesti niin, että odotan impulssin kasvamista kunnolla ennen kuin laukaisen. Tätä pitäisi tehdä nyt koko ajan – siis mörön odottelua. Nykiminen on melkein taattu vielä. Ei pidä laukaista sekunnin tai kahdenkaan päästä, jos se syntyy pakon tunteesta. Pointti ei ole odottaminen sinänsä, vaan liikkeen rauhoittaminen ja kontrolloidun ja rennon laukaisun suorittaminen. Purkamisia siis jatkossa lisää. Nyt niitä tuli koko treenin aikana varmaan vain kymmenkunta.
Tyhjän pakan ampuminenkin on tärkeää
Kun alussa mainitsemani tähtäämisen jälkeinen rentous puuttuu, se näkyy heti osumissa ja nuolen lennossa. Tyhjään pakkaan ampuessa sain oikean fiiliksen palautettua. Huomasin hullun konkreettisesti, että tällaiseltahan se rento laukaus tuntuu, kun tähtääminen ei jäykistä sormia ja kättä. Mikä siinä tähtäämisessä saa kehon jäykistymään? Yksi ajatus mikä tuli mieleen, on nuolen liike. Pelkääkö sitä alitajuisesti ampuvansa ohi, kun nuolenkärki liikkuu? Tuosta liikkumisesta ei saisi välittää. Kyllä se nuoli lentää suoraan sinne minne kuluukin…
On muistettava lisätä jatkossa joka treeniin jonkin verraan tyhjään pakkaan ampumista. Olen saanut aika pitkälle impulssit kaikkoamaan tyhjään pakkaan ampuessani, joten tämä toimii hyvänä impulssittoman laukauksen treeninä.
Tiedostostamattoman laukaisun kaipuu
Positiivista tässä treenissä oli huomata, että pieni täplä 16 metrin päässä ei herätä erityisiä tunteita. En pelkää tähdätä, mutta hetki ennen laukaisua on nyt se mörköhetki. Joku klikkerimäinen asia pitäisi oppia. Joku joka tekee laukaisusta ”tiedostamatonta”. Ehkä se on se rentouden tunne, ehkä pieni lisäpuristus lapaan? Tätä täytyy hieman makustella. Kokonaisuudessaan hyvä 4/5 treeni.
Täältä voi lukea mistä kyylistreeni sai alkunsa.
