Käytiin eilen vetämässä pimeätreenit Talosaaressa. Hankkimamme valot toimivat hyvin ja Riku pystyi ampumaan 50 metriäkin. Valitettavasti lämmitin oli rikki, mutta se saadaan toivottavasti vaihdettua pian.
Ammuin lopulta 1 h 15 min ja 71 nuolta, vaikka aikaa kului säätämiseen aika paljon enemmän.
Treeniä ulkona jo kolmatta viikkoa
Olen tehnyt treenini ulkona jo jonkin aikaa. Aluksi omaehtoisessa karanteenissa ja nyt toisen pakon sanelemana, sillä halli suljettiin suurimmalta osalta. Sinne pääsee vain maajoukkue tai kansainvälinen kisaaja. Ilmoittauduin eilen muuten karsijaksi ensi vuoden 3D EM -kisoihin. Tavoite ei ole mahdoton, sillä tänä vuonna ammuin rajan yli reilusti. Nyt pitää toivoa, että sulku on pian ohi, sillä Talosaaressa ampuminen vie merkittävästi enemmän aikaa.
No miten ammunta sitten meni. En pysty kehumaan suorituksia kauheasti. Löysin itseni putkinäöstä ja tahti kiihtyi. Välillä tuntui haastavalta muistaa mitä tässä ammuntaprosessissa pitikään tehdä. Uskon, että muuttuneilla treeniolosuhteilla oli tässä iso osansa. Voi tätä koittaa ottaa positiivisena siinä mielessä, että tulipa testattua taas yhtä erilaista treenimuotoa. Mutta eihän olosuhteiden pitäisi näin paljon vaikuttaa.
Eilinen treeni oli alusta alkaen mollivoittoista. Toiseksi viimeisellä setillä sain jonkinlaisen erilaisen keskittymisen aikaiseksi. Pystyin kontrolloimaan tekemistäni, sillä olin nanosekunnin edellä tuntemuksiani, jos tässä kuvauksessa nyt on mitään järkeä. Tein vedon, ankkuroin ja aloin tuntemaan kuinka pakotus alkoi kasvamaan. Pystyin pitämään nuolen pakotuksen yli, hengähtämään sekunnin ja laukaisemaan sitten rennompana. Olen aiemmin pohtinut, että tällaiset suoritukset pitäisi purkaa. Tässä voi olla syy, miksi koen, etten ole edistynyt niin nopeasti kuin olisin olettanut. Ehkä olen laukaissut liian monta kertaa paineen saattelemana, kun olisi pitänyt purkaa. Toisaalta, eipä noita suorituksiakaan ole vielä edes 2000.
Täältä voi lukea mistä kaikki alkoi.
