Käytiin eilen taas Kirsin kanssa hallin alakerrassa treenaamassa. Sain reilun 1,5 tunnin aikana 64 suoritusta alle. Se on ihan hyvä tahti ottaen huomioon, että tein kyylistreenin lisäksi tekniikkamuutosta.
Toivottuja huomioita tekniikassa
Aloitin viime kerralla avoimemman asennon treenaamisen. Tein sen muutamastakin syystä, joista yksi oli coren parempi aktivointi. Olen kärsinyt alaselkävaivoista jo aika pitkään ja yksi mietintä on ollut väärä lihasten aktivointi tai jopa heikot lihakset. Jumit alkoivat luullakseni reilu vuosi sitten synnytyksen ja uuden raskaamman jousen käyttöön oton jälkeen.
Lisäsin tällä toisella treenikerralla uuteen asentoon mukaan veto- ja hengitysrytmimuutokset. Ne istuvat tähän mielestäni luontevasti. Jätän väliin jousen noston vaakaan ja siinä hengittämisen. Tein nyt vedon suoraan alhaalta ankkuriin hengittäen ensin sisään ja vetovaiheessa hieman ulos. Aiemmin tein vedon sisäänhengityksellä ja puhalsin hieman ulos vasta ankkurissa. Muutos ei tunnu oudolta. Dynaamisempi alhaalta suoraan ankkuriin veto tuntuu avoimessa asennossa paremmalta. Tuntuu, että pientä ylävartalon kiertoliikettä pääsee hyödyntämään tehokkaasti toisin kuin valmiiksi ylhäällä olevan jousen kanssa.
Nyt oli aika hyvä fiilis, sillä sain tuntumaa takamukseen. Olen vissiin rentouttanut vääriä lihaksia ja ”häntä” on lähtenyt alta. Kroppa on alkanut valumaan selän varaan! Miten voi tuntua muka paremmalta rentouttaa alavartalo noin, ajattelin. Keskityn jatkossa ajatuksella keskivartalotukeen. Vedon kiertoliike tuntuisi siis olleen hyvä työkalu vian löytämiseen. Peruspönötyksessä pääsee helpommalla, koska siinä on helpompi olla käyttämättä corea. Ei se oikein ole, mutta saattaa mennä siihen huomaamatta.
Jatkoa ajatellen ihan lupaavaa, mutta varovaisuutta
Uusi asento tai huono ravinto aiheutti pokakäden väsymisen ihan erilailla kuin ennen. 57 suoritusta ilman taukoa voi toki myös vaikuttaa. Pitää jatkossa noudattaa paremmin taukoilua. Pidemmät pidot ja toistuvat purkamiset on kuluttavampia. Täytyy myös treenata ajatuksella, sillä luulen, että jäykistelen vielä hartialinjaa. Niska ja olkapäät on riskinä kipeytyä.
Parempi lapafiilis! Saan vedon tuntumaan lavassa paremmin. Lapa ikään kuin loksahtaa lopussa vielä inan, kun käskytän kyynärpäätä kääntymään vedon lopussa vielä hieman. Jänne ei osu enää alahuuleen. Huippua!
Niin ja mitä kyylistreeniin tulee. Se jatkuu edelleen vaiheessa 1. Ja nyt todennäköisesti taas vähän pidempään, koska tein [harkittuja!] tekniikkamuutoksia.
Täältä voi lukea mistä kaikki alkoi.
