10. treenikerta takana. 1 h ja 64 suoritusta, joista puolet purkuja.
Mieli haluaa rytmittää ammuntaa; veto, hartiat alas, laukaisu. Ajoitus ohjaa tekemistä… Tää pitää nyt rikkoa.
Keskittyminen oikeaan asiaan – miksi se olisi niin vaikeaa?
Noniin. Aluksi kun pohdin mahtaako jänne taas raapia nenää, se vähän osui. Melkeinpä heti kun lopetin sen murehtimisen, raapiminen lakkasi tai ainakin väheni merkittävästi. En jää analysoimaan tätä nyt tässä vaiheessa. Se ei ole prioriteetti.
Saan pidettyä tätä nykyä pari sekuntia ennen kuin päässä alkaa pakottamaan. Hei, tämä on edistystä oikeasti! Älä ole noin perus pessimisti. Koitan puristaa pitoaikaa lisää, eli jatkan samaa tavoitetta kuin eilen. Sain eilisestä treenistä ihan tuntuvaa lihasväsyä. Täytyy harkita lyhyempää treeniä täksi illaksi.
Kun ei pohdi vääriä asioita, alkaa sujumaan paremmin. Päähän ei voi mahtua samaan aikaan tekniikka, rentouden pakottaminen ja keskittyminen. Kisoissa on muuten varmasti ihan sama juttu. Mitä vähemmän ajattelee turhia, sitä paremmin keskittyy. Kyllähän se tiedetäänkin. Se on vaan niin helppoa epäillä itseään. Yleensä se liittyy tällä hetkellä siihen, että ”jos nyt en esitähtää, en jaksa enää pitää ja ammun ohi”. Mitä %&#” ihan oikeasti aivot…
Voiko tekniikka kehittyä itsestään?
Saan välillä puristuksen lapoihin niin, että viini tutisee. Vedin nuolen tanaan ja aloin puristamaan tarkoituksella melko kovaa. Tärinä tuntui eniten lantiolla. Ei tavoiteltavaa varmaan, mutta hassu tuntemus ja ainakin yläselän lihakset kiittää huomenna.
Etukäteen tiedossa olevat purettavat suoritukset on rennompia ja pidempiä. Ei mitään uutta loisteputken alla.
Loppuun 5 nuolen testi: kuinka monta saan ammuttua ilman purkua. Kaikki!!! Yksikään ei tuntunut erityisen huonolta mörön suhteen, eli ei ollut nykimisiä. Suoritukset hyvät, vaikka vähän jänne osui alahuuleen. Pienesti jäi fiilis, että kontrolli ei ollut 100% minun, mutta olen silti hyvin tyytyväinen. Pientä taustamölyä saattoi vielä olla.
Pääsin treenin loppupuolella hyvään asentoon. Erilaiseen kuin aiemmin harrastushistoriani aikana. Kuin olisin päässyt nuolen taakse paremmin kuin aiemmin. Makee fiilis! Se loi totisesti itseluottamusta ja suorituskin piteni nanosekunnin kuin itsestään, koska asennossa tuntui kevyeltä olla. Toivottavasti tämä ei katoa yön aikana.
Täältä voi lukea, mistä kaikki alkoi.
