Eka Martin Ottossonin laatiman ohjelman treeni takana. Noin 1 h, 66 suoritusta, joista suurin osa purkuja. Olen tyytyväinen, että otin kevyemmän jousen ja maltoin lopettaa tuohon. Selkäkään ei ollut kovin pahana. Treeniä tullee olemaan n. 2 x vko olosuhteiden pakosta. Panostan nyt laatuun määrän sijaan.
Kyylismöröt, moro
Täytyy todeta, että tästä tulee mielenkiintoinen projekti. Melkein dokumentin arvoinen matka mieleen (tästä se blogiajatus sitten lähti). Vaikka tässä ekassa vaiheessa ei ollut tähtäystä, sain kaiken maailman kyylismöröt kylään:
- Asento romahti ja pokakäden olkapää meni eteen. Nuoli lähti ajoittain nousemaan senttejä, mikä varmaan johtui tästä.
- Pokakäden sormet nyppäsi jousesta kuin ottaen siitä kiinni laukaisun jälkeen. Purin siis tietysti nämäkin.
- Jonkun sekunnin jälkeen tuli selittämätön kiireen tuntu. ”Eikö jo? Nyt kai pitäisi jo?”. Kuin joku olisi koputtanut takana olkapäälle.
- Availin suuta.
- Vetokäden lapa alkoi rentoutumaan.
- Keskityin vääriin asioihin (onko vatsatuki, ei kai selkää ala särkemään). Mietin ammuntasuorituksen aikana tekniikkaa, vaikka tiesin ettei pitäisi.
- Juuri ennen kuin oli tarkoitus laukaista, päässä kävi humahdus tai sellainen miniräjähdys.
Varmaan osa jäi kirjaamattakin. Kyllä saa vääntää vielä hyvän tovin, että saan kaikki suoritukset rennoiksi ja pääsen etenemään. Tänään rentoa oli vain ehkä 1-2 suoritusta. Mutta on sekin jo jotain.
Omat huomiot Ottossonin treeniohjelmasta
Älä päätä tarkkaa sekuntimäärää 3-5 (ja laske), vaan pyri suunnilleen siihen. Tulee turhaa jäykistelyä odotuksen vuoksi. Ampuessa tuli ajateltua (pienesti panikoitua), että milloin tiedän laukaista? ⇒ Ei ole kiire mihinkään, enkä usko, että voi olla liian kauaa pidossa tällä hetkellä. Omaa tekemistä voisi videoida.
Ota käyttöön tarpeeksi kevyt jousi, mutta ei mitään lörppöä.
Täältä voi käydä lukemassa mistä kaikki alkoi.
