Toisen treenin saldo 1 h ja 71 suoritusta. Vähän reilu puolet purkuja.
Fokuksen hakemista
Huomasin, että ajattelen taas olkapäitä: kääntyykö ne eteenpäin? Pitäisikö asennon olla parempi, jotta hartiat ei rasitu? Pyrin huomion jälkeen olemaan ajattelematta asiaa, vaikka se onkin mulle vaikeaa. Olen kyllä aina liian itsekriittinen. Ensimmäisten 10 nuolen kohdalla tulee vedon jälkeen tietyn ajan jälkeen, ehkä 1-1,5 s kohdalla, kiireen tuntu. Kerran pokakäden sormet nyppäsee. Puran aina. Saan aikaiseksi rennon suorituksen, kun pyrin keskittymään tekemiseen ilman tekniikan ja muun turhan pohtimista. Heti meni paremmin ja hartioissakin tuntui hyvältä. Sormet viistää kaulaa. Jees tunne. Purin toisinaan koska tuntui nykäys, jonka jälkeen oli hyvä fiilis. Tää on sitä kontrollia!
Pahin myrsky on vetovaiheessa kun ankkuri alkaa olla paikallaan. Edelleen mielessä myllertää häiritsevä ajatus epävarmuudesta: kuinka kauan pidän vetoa ja milloin ”tiedän” laukaista. Uskon, että tämä(kin) ahdistus lähtee toistoilla ja tekemisen kautta.
Se tunne, kun onnistut purkamaan:
Täältä voi lukea mistä kaikki alkoi.
[Kuva Eva Jälkö]
